Käännetty arvonlisäverovelvollisuus rakennusalalla

Keskuskauppakamari ilmoittaa asiassa pyydettynä lausuntonaan seuraavan.

Harmaa talous on vakava yhteiskunnallinen ongelma, josta kärsivät useat eri tahot. Useasti pääkärsijäksi mainitaan verotulojen saaja, joka menettää sille kuuluvia verotuloja. Monesti ainakin suhteellisesti tarkastellen suurin kärsijä on kuitenkin rehellisesti toimiva yritys, joka maksaa tunnollisesti kaikki sille kuuluvat verot ja sosiaalivakuutusmaksut. Tällainen yritys todennäköisesti menettää tiukassa kilpailussa asiakkaita epärehellisille kilpailijoilleen. Keskuskauppakamari pitää näistä syistä tärkeänä, että harmaata taloutta torjutaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, jotka käytännössä johtavat harmaan talouden vähentymiseen.

Suhtautumista rakennusalan käännettyyn arvonlisäverovelvollisuuteen ei pidä perustaa tunteeseen vaan järkiperusteisiin. Julkisuudessa käydystä keskustelusta saa kuitenkin sen kuvan, että usein puolin ja toisin suhtautuminen asiaan on ratkaisu tunteen pohjalta ennen kuin on kunnolla analysoitu, mitä etuja ja haittoja käännettyyn arvonlisäverovelvollisuuteen liittyy. Lausunnon kohteena olevassa muistiossa on pyritty tuomaan esille järjestelmän erilaisia ominaisuuksia tästä näkökulmasta.

Muistiosta ilmenee riidattomasti, että käännetyllä verovelvollisuudella on kiistattomia etuja, mutta myös yhtä kiistattomia haittoja verrattuna arvonlisäverojärjestelmän perusrakenteeseen, johon nähden kysymys on poikkeusjärjestelystä. Arvonlisäverotuksen tulisi luonteensa vuoksi olla mahdollisimman selkeä ja johdonmukainen järjestelmä. Jokainen poikkeus perusrakenteesta tuo aina suuria tulkinnallisia soveltamisongelmia.

Poikkeuksenteon etujen tulee olla riidattomasti vakuuttavammat kuin siitä aiheutuvien haittojen. Kun muistiossa esiintuodut näkökohdat otetaan objektiiviseen punnintaan, niin Keskuskauppakamarin mielestä käännetyn verovelvollisuuden edut eivät ole niin painavia, että ainakaan tässä vaiheessa olisi perusteltua ottaa käyttöön käännettyä rakennusalan arvonlisäverovelvollisuutta. Nyt tulisi vähintäänkin odottaa Ruotsissa keväällä valmistuvan selvityksen tulokset sikäläisen käännetyn verovelvollisuuden vaikutuksista. Muistiossa kaavailtu meillä käyttöönotettava malli näyttää vastaavan pitkälle juuri Ruotsissa 1.7.2007 voimaan tullutta käännetyn verovelvollisuuden rakennetta. Kaikki käytettävissä oleva tieto ja kokemukset on syytä punnita ennen kuin tehdään näin merkittäviä arvonlisäverotusta koskevia muutoksia.

Mikäli tässä vaiheessa kuitenkin päätetään ryhtyä käännetyn verovelvollisuuden edellyttämiin lainmuutoksiin, Keskuskauppakamari haluaa tuoda esiin pari näkökohtaa. Käännetty rakennusalan arvonlisäverovelvollisuus voidaan toteuttaa joko laajana kaikkia rakentamispalveluja tuottavia elinkeinonharjoittajia koskevana ratkaisuna tai suppeampana vain rakennusalan yrityksiin kohdistuvana järjestelmänä. Kaikkia elinkeinonharjoittajia koskeva malli on tarpeettoman raskas. Edut, joita sillä voitaisiin saavuttaa suhteessa suppeampaan malliin, olisivat marginaaliset, mutta haitat moninkertaiset. Poikkeusjärjestelmän opettelu ja hallinnointi tuottaisi tarpeetonta vaivaa ja kuluja yrityksille, joita asia varsinaisesti ei edes koske. Oikeusvarmuuden ylläpidossa on riittävästi tehtävää silloinkin, kun käännetty verovelvollisuus koskee vain rakennusalan yrityksiä.

Jos tätä hanketta aletaan viedä eteenpäin, lainvalmistelussa on kiinnitettävä riittävästi huomiota siihen, että käännetyn verovelvollisuuden piiriin tulevat rakentamispalvelut määritellään yksiselitteisesti. Määrittelyä on hiottava kunnes tämä tavoite on riittävässä määrin saavutettu.

Lainvalmistelussa on myös huolehdittava siitä, että rehelliset aliurakoitsijat voivat saada nopeasti negatiivisen arvonlisäveron hyväkseen.

Samoin tulee varmistaa, ettei pääurakoitsijan kassavirta vaarannu, kun se perii laskutuksellaan loppuasiakkaalta koko ketjun arvonlisäveron ja tilittää sen edelleen valtiolle. Pääurakoitsijan kassavirran varmistavan menettelyn toteuttamiseksi pitäisi selvittää mahdollisuus voida käyttää maksuperustetta tilikauden aikana. Lasku/suoriteperustetta käytettäisiin tällöin vasta tilinpäätöksessä, jolloin maksukyvyttömien asiakkaiden osalta urakoitsija voisi hoitaa ongelman luottotappiokirjauksella hyvän kirjanpitotavan edellyttämällä tavalla. Mikäli asiakas myöhemmin maksaisi laskunsa, tuloutettaisiin suoritus normaalisti. Mikään taho ei kärsisi lopullista vahinkoa tästä menettelystä.

• Lausunnon saaja: Valtiovarainministeriö
• Lausunnon päivä: 5.1.2010
• Kirjoittaja: Pauli K Mattila
• Titteli: Varatoimitusjohtaja

Jaa linkki Tulosta