Korkovähennysrajoitukset elinkeinotulon verotuksessa

Valtiovarainministeriö on laatinut selvityksen mahdollisista korkovähennysrajoituksista elinkeinotulon verotuksessa. Selvityksen pohjalta on pyydetty lausuntoa erityisesti siitä, onko Suomen verolainsäädännössä otettava käyttöön korkovähennysrajoituksia, ja jos rajoituksia otetaan käyttöön, minkälaisia niiden tulisi olla sisällöltään.

Keskuskauppakamari toteaa asiassa lausuntonaan seuraavaa:

Selvityksen lähtökohta

Selvityksen tarkoitukseksi on määritelty sen selvittäminen, voitaisiinko ja onko Suomessa tarkoituksenmukaista ottaa elinkeinotulon verotuksessa käyttöön korkotulojen rajoitussäännöksiä ja minkälaisia säännökset voisivat olla. Selvityksen on tarkoitus olla lähtökohta keskustelulle korkovähennysrajoitussäännösten tarpeesta ja sisällöstä.

Keskuskauppakamari pitää positiivisena sitä lähtökohtaa, että tehdyn selvityksen pohjalta on tarkoitus käydä avointa keskustelua rajoitussäännösten tarpeellisuudesta ja muodosta.

Rajoitusten tarpeellisuus

Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan on ensisijaisesti tunnistettava ne verosuunnittelutoimenpiteet, jotka katsotaan nykytilanteessa ongelmallisiksi. Selvityksestä käy varsin selkeästi ilmi, että konsernin sisäiset osakekaupat ja valtaosiltaan velkarahoitteiset Suomeen perustetulla hankintayhtiöllä toteutetut yritys- ja kiinteistökaupat voisivat olla sääntelyn ensisijaisena kohteena. Selvityksestä käy myös selkeästi ilmi, että mahdolliset ongelmatilanteet liittyvät nimenomaan rajat ylittäviin tilanteisiin, joissa velanottaja on suomalainen yhtiö ja velanantaja ulkomainen etuyhteysyritys. Selvityksestä ei sen sijaan ilmene sellaisia seikkoja, jotka puoltaisivat yleisiä, velanantajan tai velansaajan kotipaikasta ja velan käyttötarkoituksesta riippumattomia korkojen vähennysoikeuden rajoituksia Suomeen.

Keskuskauppakamari katsoo, että selvityksessä osoitetulla tavalla Suomen nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa eräissä rajatuissa tilanteissa sellaisten verosuunnittelukeinojen käyttämisen, joiden voidaan katsoa johtavan kansainvälisten verotusperiaatteiden ja verotuksen tasapuolisuuden vastaiseen lopputulokseen. Näin on asia erityisesti silloin, kun Suomessa harjoitetusta toiminnasta saatua tuloa voidaan siirtää alhaisen verorasituksen valtiossa asuvalle etuyhteysyritykselle sisäisten, yksinomaan verosuunnittelutarkoituksessa toteutettujen lainajärjestelyjen avulla. Tällaisten järjestelyjen voidaan katsoa hyödyttävän ainoastaan ulkomaalaisia toimijoita ja eräissä tapauksissa mahdollisesti myös sellaisia kotimaisia toimijoita, joilla on mahdollisuus käyttää hyväksi kansainvälisiä rahoitusrakenteita.

Rajoitusten sisältö

Kohdennettu rajoittaminen

Koska edellä kuvatuista verosuunnittelutoimenpiteistä voivat hyötyä vain tietyt kansainväliset toimijat ja niitä voidaan hyödyntää vain tietyissä rajat ylittävissä tilanteissa, on vastaavasti niiden estämiseksi tarkoitetut toimenpiteet rajattava tarkasti.

Jos mahdollisen sääntelyn kohteena olisivat konsernin sisäisiin yrityskauppoihin ja suomalaisen hankintayhtiön avulla toteutettuihin rakenteisiin liittyvien sisäisten lainojen korkomenojen rajoittaminen, mallia voitaisiin hakea Hollannin ja Ruotsin soveltamista säännöksistä. Tällöin sääntely kohdistuisi ainoastaan tilanteisiin, joissa suomalaisen yhtiön tulosta siirretään korkoina matalan verokannan maassa sijaitsevaan konserniyhtiöön tai rahoitus on muuten verojärjestelmien epäsymmetrisyyttä hyväksikäyttäen järjestetty siten, että koron saaja ei maksa tulosta veroa (ns. hybridi-instrumentit tai -rakenteet). Erityistä huomiota tulisi kiinnittää sen määrittämiseen, kuuluisivatko rajoitusten soveltamisalaan vain konsernin sisäiset järjestelyt vai myös ulkopuolisen myyjän kanssa tehdyt järjestelyt, joissa hankittava yhtiö tulee osaksi konsernia.

Vähennysrajoitus voitaisiin kytkeä velan alkuperäiseen tarkoitukseen ja erilaisiin keinotekoisiin velan uudelleenjärjestelyihin yrityksen tai konsernin sisällä voitaisiin soveltaa räikeissä tapauksissa veronkiertosääntöä. Yritysten tulisi voida esittää tarvittaessa näyttöä muusta etuyhteysvelan käyttötarkoituksesta.

Keskuskauppakamari katsoo, ettei mahdollisista rajoitussäännöistä tule tehdä sellaisia, joissa verovähennysrajoitus tulee sovellettavaksi sen perusteella, että yhtiön velkaantumisaste tai korkokulujen määrä suhteessa esimerkiksi liikevoittoon saavuttaa määrätyn pisteen. Tällaiset säännökset eivät riittävästi ota huomioon muun muassa toimialasta tai konsernirakenteesta johtuvia erityspiirteitä ja väistämättä johtavat siihen, että rajoitussäännöksillä olisi vaikutusta huomattavaan määrään yrityksiä, jotka eivät voi hyötyä selvityksessä ongelmallisiksi luonnehdituista verosuunnittelutoimenpiteistä.

Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, että Suomen kansainvälisen kilpailuaseman turvaamiseksi Suomessa ei joka tapauksessa sovelleta tiukempia korkojen vähennysoikeuden rajoituksia kuin esimerkiksi Ruotsissa.

Kotimaiset tilanteet ja normaalin elinkeinotoiminnan rahoitus rajattava ulkopuolelle

Keskuskauppakamari katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää pitää elinkeinotoimintaan liittyvien korkojen laaja vähennyskelpoisuutta edelleen Suomen verolainsäädännön lähtökohtana. Rajoitussäännösten ei tulisi näin ollen missään tapauksessa vaikuttaa korkojen vähennyskelpoisuuteen silloin, kun sekä velallinen että velkoja ovat kotimaisia toimijoita tai kun on kyse normaalin elinkeinotoiminnan rahoittamisesta eli
muusta kuin edellä mainituista verosuunnittelutoimenpiteistä.

Keskuskauppakamarin käsityksen mukaan, EY-oikeus mahdollistaa tietyin edellytyksin rajoitusten soveltamisen vain rajat ylittävissä tilanteissa. EY-tuomioistuimen asiassa C-524/04, Thin Cap GLO antaman ratkaisun mukaan alikapitalisaatiosäännösten soveltaminen rajat ylittäviin tilanteisiin on mahdollista, jos niitä sovelletaan vain täysin keinotekoisiin järjestelyihin, verovelvolliselle annetaan mahdollisuus osoittaa järjestelyn liiketaloudelliset syyt (jolloin rajoitusta ei voitaisi soveltaa) ja rajoitus kohdistuu vain markkinaehtoisen määrän ylitykseen. Samoja periaatteita sovellettaneen myös muihin etuyhteysyritysten välisiin rahoitusjärjestelyihin kohdistuviin rajoituksiin.

Säännösten rajoittaminen tosiasiallisesti vain rajat ylittäviin tilanteisiin voisi tapahtua esimerkiksi Ruotsin tapaan siten, että rajoitusta ei sovelleta, jos korkokulua vastaava korkotulo verotetaan vähintään 10 %:n verokannalla.

Mahdollista olisi myös rajata lainsäädännön ulkopuolelle kokonaan tilanteet, joissa lainanantaja on EU- tai ETA-valtiossa asuva yhtiö. Tässä tapauksessa EY-oikeus ei rajoittaisi lainsäätäjän liikkumavaraa, jos kyse olisi säännöksistä, joita sovelletaan vain etuyhteysyrityksiin. Tällainen rajaus johtaisi kuitenkin jossain määrin keinotekoiseen rajanvetoon EU-/ETA-valtioiden ja verosopimusvaltioiden välillä ja saattaisi aiheuttaa lisäsääntelytarvetta esim. sellaisten EU-/ETA-valtiossa sijaitsevien hybridirakenteiden osalta, joita kohdellaan ao. valtiossa verotuksellisesti transparenttina.

Jos rajoitussäännöstöä sovellettaisiin myös EU-/ETA-valtioihin on verovelvolliselle jo EY-oikeudenkin nojalla annettava mahdollisuus esittää verotuksesta riippumattomat liiketaloudelliset syyt etuyhteysvelalle ja rahoitetulle järjestelylle. Sekä konsernin sisäisille järjestelyille että hankintayhtiön avulla toteutetuille yrityshankinnoille on usein myös verotuksesta riippumattomia syitä, joten niitä ei tulisi kaikissa tapauksissa kokonaan estää täydellä korkojen vähennyskiellolla. Säännösten soveltamiseen liittyvän epävarmuuden vähentämiseksi hyväksyttävistä liiketaloudellisista syistä olisi tarpeen antaa ei-tyhjentävä esimerkkilista tai muuta ohjeistusta.

Vain etuyhteyslainat sääntelyn piiriin

Keskuskauppakamari katsoo, että rajoitusten ei tulisi miltään osin kohdistua muihin kuin velallisen etuyhteysyrityksiltä ottamien lainojen korkoihin. Kun laina on otettu muulta kuin etuyhteysyritykseltä, koron maksamisesta ei synny velalliselle tai sen etuyhteyteen kuuluvalle yhtiölle erityistä veroetua, vaan kyseessä on velallisen tavanomainen elinkeinotoimintaan liittyvä meno.

Ulkopuoliselta otettua lainaa ei tulisi pitää etuyhteyslainana pelkästään tavanomaisen toisen konserniyhtiön ulkopuoliselle rahoittajalle antaman takauksen tai muun vakuuden vuoksi. Esimerkiksi Ruotsin uudessa sääntelyssä pelkkä takaus ei vielä tee velasta etuyhteyslainaa rajoitussääntöä sovellettaessa. Etuyhteyslainan käsite voitaisiin kuitenkin ulottaa ulkopuolisten rahoittajien kanssa tehtyihin back to back - järjestelyihin, jotta uutta sääntöä ei voitaisi helposti kiertää.

Jos lainan etuyhteysluonnetta ei voida selvittää esimerkiksi sen vuoksi, että lainanantaja on valtiosta, jonka kanssa Suomella ei ole tietojenvaihtoa koskevaa sopimusta, voitaisiin näihin maihin sijoittautuneiden yhtiöiden osalta etuyhteys aina olettaa lainsäädännössä. Verovelvolliselle tulisi kuitenkin antaa mahdollisuus näissäkin tapauksissa osoittaa, ettei kyse ole etuyhteyslainasta.

Lainsäädännössä tulisi ottaa huomioon myös tilanne, jossa etuyhteysyritykseltä otettu laina uudelleenrahoitetaan. Pelkkä velkojan vaihtuminen konsernin sisällä ei vaikuttaisi vähennysrajoituksiin, mutta jos velkojaksi tulee esimerkiksi ulkopuolinen pankki, rajoituksista tulisi vapautua, ellei kyse ole back to back -järjestelystä.
Kansainvälinen kaksinkertainen verotus

Korkorajoitussäännösten käyttöön ottaminen yhä useammissa valtioissa johtaa kansainvälisten konsernien osalta riskiin kaksinkertaisesta verotuksesta. Kaksinkertaista verotusta syntyy, kun korkomenon vähennyskelpoisuuden epäämisestä huolimatta vastaavaa korkotuloa verotetaan lainanantajan asuinvaltiossa.

Keskuskauppakamari pitää toivottavana, että mahdollisia lainsäädäntötoimenpiteitä selvitettäessä kiinnitetään huomiota myös siihen, millä tavoin Suomi voisi edistää rajoituslainsäädännöistä aiheutuvan kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamista yksipuolisesti, verosopimusten avulla tai EU-tasolla.

Ajoitus

Selvityksessä on katsottu, että rajoitussäännökset voitaisiin ottaa käyttöön aikaisintaan seuraavan hallituskauden aikana, mikäli säännösten käyttöönottoa pidettäisiin tarpeellisena ja mahdollisena.

Keskuskauppakamari katsoo, ettei nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ole perusteltua ryhtyä rajoittamaan korkojen vähennysoikeutta miltään osin. Tiukentuneet rahoitusehdot ja rahoituksen kallistuminen ovat todennäköisesti jo nyt johtaneet tilanteeseen, jossa velan käyttö ei enää ole siinä määrin mahdollista kuin edeltävinä vuosina. Lisäksi yritysten tulokset ovat pääsääntöisesti pudonneet ja osa yrityksistä on tappiollisia, jolloin velan käyttöön liittyvän verosuunnittelun merkitys on pienentynyt tai poistunut kokonaan.

Kuten selvityksessä on osoitettu, korkojen vähennysoikeuteen liittyvien rajoitusten tarpeellisuutta on tarkasteltavana laajemmin osana yritys- ja pääomaverojärjestelmää. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan rajoitusten mahdollista toteuttamista harkittaessa olisi otettava huomioon lähiajan mahdolliset yritys- ja pääomaverotukseen liittyvät lainsäädäntömuutokset kuten esimerkiksi osinkoverotukseen tai väliyhteisölakiin tehtävät muutokset.

• Lausunnon saaja: Valtiovarainministeriö
• Lausunnon päivä: 26.5.2009
• Kirjoittaja: Tomi Viitala
• Titteli: Osastopäällikkö

Jaa linkki Tulosta