Laajakaistatuki

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt (lausuntopyyntö 18.6.2009 LVM 968/08/2009) Keskuskauppakamarin lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi laajakaistarakentamisen tuesta sekä laiksi maaseudun kehittämiseen

myönnettävistä tuista annetun lain muuttamisesta. Keskuskauppakamari lausuu asiasta seuraavan.

Yleistä

Lausunnon kohteena oleva ehdotus liittyy valtioneuvoston 4.12.2008 tekemään periaatepäätökseen kansallisesta laajakaistaohjelmasta. Keskuskauppakamari viittaa tältä osin liikenne- ja viestintäministeriölle 24.10.2008 antamaansa lausuntoon.

Keskuskauppakamari pitää tietoliikenneyhteyksien kehittämistä koko maassa tärkeänä. Kattavat ja ajantasaiset tietoliikenneyhteydet ovat omiaan edistämään suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Keskuskauppakamari ei kuitenkaan pidä valittua keinoa eli julkista tukea kestävänä tapana kehittää tietoliikenneyhteyksien tarjontaa pitkällä tähtäimellä.

Keskuskauppakamari pitää lausunnolla olevaa esitystä puutteellisesti perusteltuna ja suhtautuu siihen varauksellisesti. On kuitenkin todettava, että laajakaistaohjelman vaikutuksia on vaikea ennakoida. Parhaimmillaan se voi parantaa sähköisten palveluiden saatavuutta ja suomalaisten yritysten kilpailukykyä sekä edistää alueellista tasa-arvoa ja lisätä yritysten ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia.

Esitys on kiireellinen, koska sillä on merkittävä budjettivaikutus ja laajakaistaohjelman toteuttaminen on jo joiltain osin aloitettu. Kiire näkyy esityksessä terminologisena epäjohdonmukaisuutena ja kirjoitusvirheinä, jotka on luonnollisesti korjattava ennen lopullisen esityksen antamista. Keskuskauppakamari ei pidä hyvänä menettelynä sitä, että näin tärkeä asia on lausuttavana kesällä yleiseen loma-aikaan. Lausuntopyyntöön vastaamiselle tulisi olla asian merkitykseen nähden riittävästi aikaa myös yksityiskohtaisempien arvioiden tekemiseksi.

Julkiseen tukeen liittyviä ongelmia

Tietoliikennepalvelut tulisi toteuttaa kaupallisin ehdoin vapaaseen kilpailuun ja hinnoitteluun perustuen. Julkisen vallan toiminta kaupallisilla markkinoilla vääristää kilpailua. Julkista tukea saava toimija saattaa esimerkiksi syrjäyttää kilpailijoita markkinoilta ja siten tosiasiassa vähentää tarjontaa käyttäjien vahingoksi.

Lausunnolla olevan esityksen taustalla on suunnitelma kanavoida viestintämarkkinoille merkittävästi julkista rahallista tukea nopeiden tietoliikenneyhteyksien rakentamiseksi haja-asutusalueille. Julkisella tuella rakennettavan laajakaistaverkon piirissä tulisi olemaan enintään 4-5 prosenttia kotitalouksista. Tuki voi olla myönteinen asia näille 4-5 prosentille, mutta aiheuttaa haittaa julkisesti tuettujen palvelujen ulkopuolelle jääville eli jopa 96 prosentille viestintäpalveluiden käyttäjistä.

Julkinen tuki voi vääristää kilpailua ja markkinoiden toimintaa koko maassa. Esityksessä tarkoitettu julkinen tuki kerätään tosiasiassa valtaosin alan toimijoilta, mikä tarkoittanee tietoliikennepalveluista perittävien hintojen nousua koko maassa. Tietoliikenneyhteyksien hintojen nousu ei edistä tietoyhteiskunnan kehittymistä.

Pitkällä tähtäimellä ei ole järkevää tarkastella tilapäisen julkisen tuen vaikutuksia, vaan sen avulla rakennetun laajakaistaverkon vaikutuksia, jotka ovat pysyvämpiä. Esityksessä viitataan erilliseen vaikutusarviointiin, jonka perusteella hankkeen vaikutusten arvioidaan olevan myönteisiä ja kestäviä. Ennen tuen myöntämistä tarvitaan kuitenkin vaikutusarviointia tarkempia analyysejä tuen järkevyydestä kussakin yksittäistapauksessa.

Esityksessä laajakaistapalvelujen käyttäjien kohdalla puhutaan useassa kohtaa vain kotitalouksista. Esityksessä tulisi viitata myös yrityksiin.

Esityksen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia on arvioitava käyttäjien ohella palveluntarjoajien kannalta. Liiketoiminnan kannattavuus ei voi perustua julkiseen tukeen tai kilpailun vähäisyydestä johtuvaan hinnoitteluasemaan. Julkinen tuki on ja sen tuleekin olla tilapäinen ratkaisu. Julkisella tuella voidaan luonnollisesti poistaa osa kertaluonteisista investointikustannuksista. Tästä huolimatta jatkuvaluonteiset ylläpitokustannukset voivat nousta niin korkeiksi, että verkon ylläpidosta kannattaa luopua, kuten on tapahtunut kiinteän puhelinverkon osalta.

Esityksessä (10.1 §) pyritään ehkäisemään tätä ongelmaa sillä, että julkisen tuen avulla syntyviä palveluja olisi tarjottava 10 vuoden ajan tuen viimeisen erän maksamisesta lukien. Käytännössä esityksessä luotetaan siihen, että tällä hetkellä kannattamaton nopeiden tietoliikenneyhteyksien tarjonta muuttuu kannattaviksi 10 vuoden kuluessa tuen piiriin tulevilla alueilla. Kuitenkin 10 vuoden jälkeen palvelutaso voi heiketä, jos liiketoiminta ei ole kestävällä kaupallisella pohjalla. Esityksessä tulisikin selostaa paremmin sitä, millä perusteella nopeille tietoliikenneyhteyksille on aitoa ja kestävää kysyntää haja-asutusalueilla esimerkiksi väestön ikärakenne ja muuttoliike huomioiden.

Esityksen mukaan (10.2 §) tuen saajan on sitouduttava 10 vuoden ajan tuen viimeisen erän maksamisesta lukien luovuttamaan muille teleyrityksille käyttöoikeus tuen avulla rakennettuun viestintäverkkoon. Esityksessä pitäisi paremmin perusteella sitä, miten riittävä kilpailu turvataan tämän jälkeen.

Edellä mainitut 10 vuoden määräajat ja niitä koskevat velvoitteet on muotoiltu ehdottomiksi. Yhtäältä määräaika on pitkä ottaen huomioon, että kysymys on teknisestä ja nopeasti kehittyvästä alasta. Toisaalta lienee mahdollista, että tuen saaja huolehtii palvelutarjonnasta alihankkijan kautta tai muulla järjestelyllä. Siten velvoitteiden ehdottomuuden lieventämistä tulisi harkita.

Esitettyä on kokonaisuutena arvioiden vaikea pitää riittävänä perusteena sille, että suomalaisille viestintämarkkinoille tuodaan täysin uudenlaisia rakenteita, kuten taajuushuutokauppoja tai veroluonteisia maksuja (televerkon tasausmaksu) taikka tässä lausunnolla olevassa esityksessä käsiteltyä julkista tukea. Julkisen tuen sijaan tulisi ennemmin edistää palvelujen tarjonnan syntymistä kaupalliselta pohjalta välillisillä ja ohjaavilla julkisen vallan toimenpiteillä, kuten elinkeino- ja veropoliittisilla ratkaisuilla. Tällöin palvelutuotanto olisi kestävällä pohjalla eikä julkisen tuen varassa.

Julkisen tuen hallinnointi on raskas prosessi. Kuten esityksestä käy ilmi, tukijärjestelmän hallinnointiin kytkeytyy useita viranomaisia, ja sen hallinnointikustannukset ovat merkittäviä. Hallinnointia tulisi yksinkertaistaa kustannusten alentamiseksi.

Esityksessä tulisi kiinnittää paremmin huomiota Euroopan unionin valtiontukisäännösten noudattamiseen, kuten valmisteilla olevaa komission tiedonantoluonnokseen laajakaistaverkkojen nopeaan käyttöönottoon liittyvien valtiontukisääntöjen soveltamisesta. Lisäksi tulisi selventää esitetyn lain suhdetta julkisia hankintoja koskevaan lakiin.

Yksityiskohtaisia huomioita

Esityksen 5 §:n mukaan hankeohjelmalle voidaan perustaa ohjausryhmä. Tältä osin ei käy ilmi, miten laajakaistaverkon rakentavien ja sitä käyttävien yritysten kuuleminen ja vaikutusmahdollisuudet turvataan hankeohjelmaa laadittaessa. Ohjausryhmän pakollisuutta tulisi harkita riittävän kuulemisen varmistamiseksi ja tarvittaessa määritellä tarkemmin ryhmän jäseniltä vaadittavaa osaamista.

Tarjouskilpailu (7 §) ja tuen myöntäminen (8 - 11 §) ovat prosesseina osin päällekkäisiä ja sisältävät samoja kriteereitä. Niiden yhdistämistä tulisi vakavasti harkita erityisesti kustannusten vähentämiseksi. Esimerkiksi päätöksenteon voisi selkeästi keskittää yhdelle viranomaiselle. Tämä poistaisi myös ongelman, jossa tarjouskilpailun voittanut yritys ei saisikaan tukea hankkeelleen.

Esityksessä käytetty edistyksellisen viestintäpalvelun käsite (ks. esim. 12.1 §) on ylimalkainen. Perusteluissa esitettyjen kriteerien eli välityskyvyn, symmetrisyyden ja toimintavarmuuden kirjaamista säännökseen tulisi harkita. Lisäksi tulisi selkeästi todeta, että viestintäpalvelun edistyksellisyyttä arvioidaan tuen myöntämisen hetkellä.

Verkon omistusoikeuden siirron (15 §) osalta velvoitteiden ei tarvitsisi siirtyä aina uudelle omistajalle. Olennaista lienee, että velvoitteet täytetään joko verkon omistajan toimesta tai muutoin. Asia voitaisiin jättää sopimusvapauden piiriin.

• Lausunnon saaja: Liikenne- ja viestintäministeriö
• Lausunnon päivä: 24.7.2009
• Kirjoittaja: Jaakko Turunen
• Titteli: Lakimies

Jaa linkki Tulosta