Lahjusrikokset

Oikeusministeriö on pyytänyt Keskuskauppakamarin lausuntoa Lahjusrikokset- työryhmän mietinnöstä (Työryhmämietintö 2009:16). Lausuntonaan Keskuskauppakamari esittää seuraavan.

Suomi on kansainvälisissä vertailuissa todettu yhdeksi maailman vähiten korruptoituneeksi valtioksi. Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, että Suomen kansallinen lainsäädäntö vastaa kansainvälisiä vaatimuksia ja että lainsäädäntö muodostaa tehokkaan keinon korruptiivisten toimintatapojen torjumiseksi. Tehokas korruption torjunta luo yrityksille tasapuoliset toimintaolosuhteet ja tehostaa kilpailua.

Työryhmän toimeksiantona oli arvioida, millaisiin toimenpiteisiin Euroopan neuvoston korruptionvastaisen toimielimen GRECO:n suositukset antavat aihetta. Työryhmän tavoitteena on ollut muuttaa Suomen lainsäädäntöä siten, että se vastaisi Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen määräyksiä. Työryhmä toteaa esityksen vaikutusten olevan jossain määrin yleisestäviä ja symbolisia. Esityksellä ei ole arvioitu olevan taloudellisia eikä muitakaan vaikutuksia.

Työryhmän esitykset eivät siten perustu käytännössä Suomessa havaittuihin lahjontaan liittyviin ongelmiin, jotka edellyttäisivät muutoksia voimassa olevaan lainsäädäntöön. Esitysten lähtökohtana on se, että Suomi torjuu uskottavasti korruptiota. Tämä on sinänsä tärkeä tavoite, mutta samalla on syytä todeta, että Suomen lainsäädäntö on jo tähän mennessä, joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, ollut kansainvälisesti korkeatasoista. Tämän vuoksi tulisi lahjontaa koskevaa lainsäädäntöä muuttaa vain siltä osin kuin on tarvetta täyttää Suomen kansainväliset sitoumukset.

Keskuskauppakamari suhtautuu myönteisesti GRECO:n Suomelle esittämiin ns. vahvojen suositusten täytäntöönpanoon. Näidenkin suositusten osalta on silti korostettava, että lainsäädännön muutoksilla on ensisijaisesti pyrittävä esille tulleiden epäkohtien poistamiseen. Esimerkiksi työryhmän esittämä yksityisen sektorin lahjusrikosten seuraamusten koventaminen ei johdu Suomen lievästä rangaistuskäytännöstä vaan se perustuu nimenomaan GRECO:n suositukseen.

Työryhmä esittää sekä kotimaisen että ulkomaisen välimiehen lahjontaa koskevaa rikosoikeudellista sääntelyä. GRECO on suositellut, että Suomi varmistaa rikoslain soveltuvuuden ulkomaiseen välimieheen. Työryhmän mukaan nykyinen lainsäädäntö ei yksiselitteisesti kata sekä kotimaisen että ulkomaisen välimiehen lahjusrikoksia. Keskuskauppakamari toteaa, ettei välimiehen lahjonnan rangaistusvastuun toteutumiseen ole käytännössä liittynyt ongelmia.

Välimiehen oikeudellista vastuuta tulee arvioida kokonaisuutena. Lahjontavastuusta ei tule säätää irrallaan muusta oikeudellisesta vastuusta. Keskuskauppakamari esittää, että ennen lainsäädännön muutoksia selvitetään voimassa oleva oikeustila sekä Suomessa että kansainvälisesti,
ja selvityksen perusteella arvioidaan tarvittavat lainsäädäntötoimenpiteet. Jatkovalmistelussa on kuultava välimiesten toimintaan perehtyneitä asiantuntijoita.

Työryhmä esittää vaikutusvallan kauppaamisen ja sen palkitsemisen säätämistä rangaistaviksi uusina rikoksen tekomuotoina. GRECO on suositellut harkittavaksi vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointia rikosoikeudellisen yleissopimuksen mukaisesti. Kysymys on ns. lievästä suosituksesta.

Keskuskauppakamari korostaa, ettei esityksen perusteluissa ole tuotu esille sellaisia käytännössä ilmenneitä epäkohtia, joiden vuoksi vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointia olisi Suomessa pidettävä perusteltuna. Työryhmä onkin perustellut kriminalisointia sillä, että korruptio on kansainvälinen ongelma, jonka torjuminen vaatii yhteisiä ponnistuksia. Työryhmä on katsonut, että kriminalisoinnin voidaan katsoa vahvistavan Suomen pyrkimyksiä kattavampaan lahjusrikoslainsäädäntöön ja sen kehittämiseen.

Työryhmän mietinnössä todetaan, että vaikutusvallan kauppaajalla tulee olla ”korruptiivinen” tarkoitus vaikuttaa epäasiallisesti virkamiehen päätöksentekoon. Keskuskauppakamari kiinnittää huomiota siihen, että rikoslain tulee olla mahdollisimman selkeä ja tarkkarajainen, jotta rikosoikeudellisen vastuun ulottuvuus olisi mahdollisimman hyvin ennakoitavissa. Lakiesityksen perusteluissa jätetään kuitenkin tarkemmin määrittelemättä, mitä tarkoitetaan käsitteillä ”korruptiivisuus” tai ”epäasianmukaisuus”.

Mietinnössä todetaan myös, että yleisesti hyväksytyt lobbauksen muodot jäisivät lain soveltamisalan ulkopuolelle. Työryhmä ei ole kuitenkaan tarkemmin määritellyt, mitä esityksessä tarkoitetaan lobbauksella eikä myöskään mitä tarkoitetaan yleisesti hyväksytyillä lobbauksen muodoilla.

Pyrkimys vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on suomalaisessa yhteiskunnassa laajasti hyväksyttyä toimintaa, jota harjoittavat muun muassa kansalaisjärjestöt, ympäristöjärjestöt, työmarkkinajärjestöt ja elinkeinoelämän järjestöt. Suomessa toimii myös yhä enemmän yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavia yrityksiä. Lobbauksella ei kuitenkaan ole oikeudellista merkitystä, eikä myöskään yksiselitteistä merkitystä yleiskielessä.

Työryhmän esitys jättää täysin avoimeksi hyväksyttävän ja kielletyn vaikuttamisen ja edunvalvonnan rajanvedon. Esitys luo aiheettoman epäluulon kaikkeen kansalaisyhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tähtäävää toimintaa kohtaan. Työryhmällä on ollut ilmeisen puutteellinen käsitys siitä, millaista toimintaa se on pyrkinyt sääntelemään.

Hyvän lähtökohdan Suomessa käytävälle keskustelulle olisi tarjonnut esimerkiksi Euroopan Parlamentin 2.4.2008 hyväksytty mietintö sääntöjen kehittämisestä edunvalvojien (lobbaajien) toiminnalle Euroopan unionin toimielimissä. Euroopan komissio on määritellyt lobbauksen toiminnaksi ”jolla pyritään vaikuttamaan Euroopan unionin politiikan muotoutumiseen ja toimielinten päätöksentekoon”. Mietinnössä todetaan edelleen, ettei pidä tehdä olennaista eroa sen mukaan, lähestyvätkö parlamenttia teollisuuden edustajat vai ympäristönsuojelijat, ovatko edustettuina tuottajien vai kuluttajien edut, vai käyvätkö edustajien kanssa vuoropuhelua yksityiset vai julkiset toimijat. Lisäksi lakiasiaintoimistoja on pidettävä lobbaajina silloin, kun ne pyrkivät vaikuttamaan tulevaan lainsäädäntöön eivätkä toimi edustajina oikeustapauksissa.

Työryhmä ei ole työnsä aikana kuullut sääntelyn kohteena olevia tahoja, mitä on pidettävä täysin poikkeuksellisena nykyaikaisessa avoimessa lainvalmistelukulttuurissa. Uusissa säädösvalmistelun kuulemisohjeissa on korostettu pyrkimystä ajoittaa kuuleminen niin varhaiseen vaiheeseen, että sidosryhmillä on aito mahdollisuus vaikuttaa perusratkaisuihin. Lausuntokierrokset on todettu ongelmaksi, jos ne järjestetään niin myöhäisessä vaiheessa valmistelua, että ulkopuolisilla kommenteilla ei voida juuri enää vaikuttaa ehdotuksen perusratkaisuihin. Monipuolinen kuuleminen on erityisen tärkeää tämän työryhmän kaltaisissa suppeissa valmistelu-elimissä.

Kansanedustajien lahjusrikosten osalta Keskuskauppakamari kiinnittää huomiota siihen, että ehdotuksen toteuttaminen johtaisi lahjontarikosten osalta kansanedustajan ja muiden kansalaisten erilaiseen rikosoikeudelliseen kohteluun. Rikosoikeudellisen vastuun tulee perustua laillisuusperiaatteeseen ja kansalaisten tasa-arvoiseen kohteluun riippumatta siitä, missä asemassa he toimivat yhteiskunnassa. Julkisen ja yksityisen sektorin lahjontarikosten tunnusmerkistöt seuraamuksineen vastaavat mietinnössä esitettyjen muutosten jälkeen pitkälti toisiaan.

Työryhmän ehdottaman lakitekstin valossa jää hyvin epämääräiseksi, milloin kansanedustajan rikosoikeudellinen vastuu käytännössä toteutuisi. Tältäkin osin on välttämätöntä pyrkiä selkeään ja tarkkarajaiseen lainsäädäntöön, jotta kansanedustajien ja näiden sidosryhmien välinen kanssakäyminen ei johtaisi tarpeettomaan oikeudelliseen epävarmuuteen. Esityksen laajat perustelutkaan eivät tuo tähän riittävää selvennystä vaan pikemminkin tuovat lisää tulkintaongelmia. Työryhmän esitykset eivät myöskään täytä GRECO:n suosituksia

GRECO on 4.12.2009 antanut vastauksensa koskien Suomen esittämiä toimenpiteitä GRECO:n suositusten täytäntöönpanosta. Suomen on annettava vastauksensa GRECO:lle viimeistään 30.6.2011. Työryhmän esitysten täytäntöönpanolla ei siten ole välitöntä kiirettä. Suomessa ei myökään ole ilmennyt välittömiä lainsäädännön muutostarpeita. Tämän vuoksi Keskuskauppakamari korostaa, että lahjontaa koskevat lainsäädännön muutokset tulee valmistella huolellisesti ja laajapohjaisesti yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

• Lausunnon saaja: Oikeusministeriö
• Lausunnon päivä: 22.12.2009
• Kirjoittaja: Pentti Mäkinen
• Titteli: varatoimitusjohtaja

Jaa linkki Tulosta