Lausunto työryhmän mietinnöstä tuoteturvallisuuslainsäädännön kehittämistarpeet

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Keskuskauppakamarin lausuntoa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain kehittämistarpeita selvittäneen työryhmän mietinnöstä (lausuntopyyntö 14.4.2009, Dnro TEM 035:00/2008). Keskuskauppakamari lausuu asiasta seuraavan.

Ilmoitusvelvollisuus ja turvallisuusasiakirja

Työryhmä esittää, että tiettyjen palvelun tarjoajien on ennen kuluttajapalvelun tarjoamisen aloittamista tehtävä kirjallinen ilmoitus kunnan valvontaviranomaiselle. Keskuskauppakamari katsoo, että ilmoitusmenettelyn on oltava mahdollisimman helppo elinkeinonharjoittajan kannalta. Viranomaisten on järjestettävä tietojärjestelmänsä sillä tavoin, että riittää, kun elinkeinonharjoittajan antaa yhden ilmoituksen tarjoamistaan palveluista niiden määrästä, laadusta ja palvelun fyysisestä suorittamispaikasta riippumatta. Eri kuntien alueella tarjottavista palveluista on siten voitava antaa yksi yhteinen ilmoitus. Viranomaisten sähköisten tietojärjestelmien on oltava sellaisia, että ne mahdollistavat joustavan ja kustannustehokkaan ilmoitusmenettelyn.

Työryhmämietinnön mukaan lakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan tiettyjen palveluntarjoajien on laadittava turvallisuusasiakirja. Turvallisuusasiakirjan tarkemmasta sisällöstä säädettäisiin asetuksella, joka on osa työryhmämietinnön esitystä. Keskuskauppakamari korostaa, että yrityksen turvallisuusasiakirjan laajuuden ja yksityiskohtaisuuden riittävyyttä arvioitaessa viranomaisen on otettava huomioon palvelun tarjoajan toiminnan luonne ja laajuus. Kaikilta palvelun tarjoajilta ei pidä edellyttää yhtä seikkaperäistä turvallisuusasiakirjaa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että viranomaisilla on riittävät resurssit valvoa turvallisuusasiakirjan laatimisvelvollisuutta.

Maksut

Työryhmämietintöön sisältyvän lakiehdotuksen 31 §:n mukaan kunnan valvontaviranomaisen suoritteista perittäisiin valvontamaksuja ja ilmoituksen käsittelymaksuja. Säännöksen mukaan kunnan tulee määritellä suoritteista perimänsä maksut siten, että ne vastaavat enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Työryhmämietinnön perusteluissa on kuitenkin todettu, että ”tarkoituksena on ollut, että valvonnasta saatavilla tuloilla voidaan varmistaa ja kehittää ympäristöterveydenhuollon valvonnan resursseja kunnallisissa valvontayksiköissä”.

Keskuskauppakamari korostaa sitä, ettei valvontamaksuista saa kehittää kunnille perusteetonta ansainta-automaattia. Tämä on parhaiten ehkäistävissä siten, että kunnallisessa valvonnassa keskitytään erityisen ongelmalliseksi tiedettyjen kohteiden valvontaan. Maksullista valvontaa ei pidä kerta toisensa jälkeen kohdistaa yrityksiin, joiden toiminnassa ei aikaisemmilla valvontakerroilla ole havaittu huomautettavaa.

Hallinnolliset pakkokeinot

Työryhmä esittää muutoksia kunnan tuoteturvallisuusvalvontaa koskeviin säännöksiin. Erityisen merkittävä muutos elinkeinonharjoittajan oikeusturvan kannalta on ehdotus, jonka mukaan hallinnollisia pakkokeinoja koskevaa päätösvaltaa voitaisiin delegoida yksittäiselle virkamiehelle aikaisempaa enemmän.

Keskuskauppakamari toteaa, ettei mainittu muutos saa käytännössä johtaa elinkeinonharjoittajien erilaiseen kohteluun eri puolilla maata. Tämän vuoksi kunnissa on oltava erityisesti delegointitilanteita koskeva selkeä ja yhtenäinen ohjeistus. Viranomaisten koulutuksessa ja kirjallisessa ohjeistuksessa on korostettava, että hallinnolliset pakkokeinot ovat vasta viimeinen keino korjata turvallisuuspuute. Esille tulevat ongelmatilanteet on ratkaistava ensisijassa elinkeinonharjoittajan vapaaehtoisin toimin. Ennen hallinnollisiin pakkokeinoihin turvautumista valvontaviranomaisen on kehotettava elinkeinonharjoittajaa poistamaan turvallisuuspuute oma-aloitteisesti.

Tekniset huomautukset

Voimassa olevassa laissa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta käytetään käsitteitä kuluttajapalvelus ja palvelus. Työryhmämietinnön mukaan näiden käsitteiden sijasta ehdotetaan käytettäväksi käsitteitä kuluttajapalvelu ja palvelu. Ehdotus on kannatettava. Käsitettä kuluttajapalvelus on kuitenkin edelleen käytetty lakiehdotuksen 4 §:ssä ja 41 §:ssä. Kysymyksessä lienee painovirhe.

• Lausunnon saaja: Työ- ja elinkeinoministeriö
• Lausunnon päivä: 1.6.2009
• Kirjoittaja: P. Paloranta
• Titteli: Lakimies

Lähetä linkki Tulosta