Oikeudenkäyntiavustajien kelpoisuus ja valvonta

Oikeusministeriö on pyytänyt (lausuntopyyntö 8.12.2009, OM 7/41/2008, OM022:00/2008) Keskuskauppakamarin lausuntoa työryhmämietinnöstä 2009:17 ”Oikeudenkäyntiavustajien kelpoisuus ja valvonta”. Keskuskauppakamari lausuu asiasta seuraavan.

Työryhmän kokoonpano

Keskuskauppakamari haluaa vielä tässä yhteydessä tuoda esiin näkemyksensä siitä, että työryhmän kokoonpanosta päätettäessä ei ole noudatettu paremman sääntelyn periaatteita. Työryhmässä ei ole ollut lainkaan edustusta oikeudenkäyntiasiamiesten käyttäjätaholta, vaan oikeudenkäyntiasiamiehiä koskevaa sääntelytarvetta ovat olleet arvioimassa oikeusministeriön ja tuomioistuinlaitoksen edustajat sekä asianajajat. Kuulemismenettely sekä mahdollisuus lausunnon antamiseen eivät vielä yksistään tee tämän työryhmän kokoonpanosta paremman sääntelyn periaatteiden mukaista.

Tavoitteet

Työryhmän mukaan esityksen tavoitteena on parantaa oikeudenkäyntiasiamiesten ja – avustajien työn laatutasoa. Keskuskauppakamari näkee tavoitteen hyvänä ja kannatettavana. Tavoitteen toteuttamisessa tulee kuitenkin muistaa keinojen oikeasuhtaisuus. Ongelmat laatutasossa eivät liene kovin suuria eivätkä toisaalta sellaisia, joihin välttämättä tässä esitetyin keinoin voitaisiin vaikuttaa. Sääntelyn ei näin ollen ole tarkoituksenmukaista puuttua elinkeinovapauteen tai vähentää kilpailua sen enempää kuin mitä edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä. Tämän on myös työryhmä esityksessään linjannut. Keskuskauppakamari pitää sääntelykeinojen oikeasuhtaisuutta erityisen tärkeänä.

Tavoitteiden saavuttamisessa auttaisi myös tuomioistuinten harjoittaman valvonnan terävöittäminen. Keskuskauppakamari kannattaa niitä työryhmän ehdotuksia, jotka liittyvät tuomioistuimen toimesta tapahtuvan valvonnan terävöittämiseen.

Asianajajamonopoli

Keskuskauppakamari yhtyy täysin työryhmän näkemykseen sen suhteen, että asianajajamonopoli mahdollisen sääntelytarpeen ratkaisijana olisi aivan liian pitkälle menevä ja suhteellisuusperiaatteen vastainen vaihtoehto. Asianajajamonopolia voidaan pitää elinkeinovapauden näkökulmasta ongelmallisena ja se tulisi todennäköisesti myös vähentämään kilpailua sekä sitä kautta pienentämään asianosaisten valinnanmahdollisuuksia valita avustajansa. Asianajajamonopolin muodostamisen ei myöskään voida katsoa nimenomaisesti lisäävän oikeudenkäyntiasiamiesten erityisosaamista.

Lukuisilla yrityksillä on omia juristeja, jotka omaavat vankan oikeudellisen asiantuntemusta juuri tietyltä sektorilta. Lisäksi tietyt toimistot ovat keskittyneet osaamisessaan jollekin erityisalueelle. Esimerkkeinä näistä voidaan mainita patenttitoimistojen patenttiasioihin erikoistuneet juristit, perintäasioihin erikoistuneiden toimistojen juristit, järjestöissä toimivat työoikeudellista osaamista omaavat juristit, luottolaitoksissa toimivat juristit sekä kiinteistöalan juridiikkaan erikoistuneet juristit. Työryhmän asettamispäätöksessä tavoitteeksi mainitut asianosaisten riittävä oikeusturva sekä asianmukainen oikeudenhoito eivät tarvitse asianajajamonopolia tullakseen turvatuiksi.

Huomioitava on myös se, että nämä erityisosaamiseen keskittyneet juristit tai toimistot saattavat hoitaa varsinaisia oikeudenkäyntejä vain muutaman vuodessa ja loppuosa työstä kuluu muihin asioihin. Tämän vuoksi mahdollisessa lupa- ja valvontajärjestelmässä tulisi vuosimaksujen olla hyvin maltillisia.

Lupajärjestelmä

Työryhmä on päätynyt esittämään oikeudenkäyntiasiamiehen ja – avustajan tehtävän luvanvaraistamista. Lupajärjestelmässä kontrolloitaisiin tiettyjen ehtojen täyttyminen. Myönnetty lupa voitaisiin myös peruuttaa. Keskuskauppakamari pitää lupajärjestelmää turhan raskaana ja byrokraattisena menettelynä, koska kyse on kuitenkin oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneista juristeista. Keskuskauppakamari pitää parempana ilmoittautumismenettelyä oikeudenkäyntiasiamiesrekisteriin tai sitä vastaavaan. Rekisteriin ilmoittautuvien osalta voitaisiin kontrolloida esimerkiksi se, etteivät ilmoittautuneet ole vajaavaltaisia, ettei heillä ole rikosrekisteriä ja etteivät he ole liiketoiminta- tai vastaavassa kiellossa sekä tieto oikeustieteellisen tutkinnon suorittamisesta. Rekisteröintilomakkeen allekirjoittamisella voitaisiin lisäksi sitoutua noudattamaan tiettyjä eettisiä sääntöjä, kuten hyvää oikeudenkäyntiasiamiestapaa. Lain tasolla tulisi lisäksi säätää, että rekisteriin ilmoittautuneet olisivat velvollisia noudattamaan eettisiä sääntöjä ja että näiden sääntöjen vastaisesta menettelystä itsenäinen ja riippumaton elin voisi määrätä kurinpidollisen seuraamuksen tai vakavimmissa tai toistuvissa samankaltaisissa rikkomuksissa kieltää oikeudenkäyntiasiamiehenä toimimisen. Lupamenettelyä kevyempi ilmoittautumismenettely säästäisi sekä kustannuksia että resursseja, mutta lisäisi silti asianmukaista oikeudenhoitoa valvontamahdollisuuden kautta. Työryhmä on myös itse todennut, että ilmoituksenvarainen menettely ei merkittävästi eroaisi lupajärjestelmästä; eroavaisuuksina olisivat lähinnä mahdollisuus toiminnan aloittamiseen jo ennen luvan saamista sekä luvan peruuttamisen sijaan tapahtuva toiminnan kieltäminen.

Mikäli lupajärjestelmä kuitenkin toteutettaisiin, ei luvan myöntäminen saa edellyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa vaan kaikkien edellytykset täyttävien tulee saada lupa. Tämän vuoksi esityksen 2 §:n sanamuoto ”lupa voidaan myöntää” olisi epäselvyyksien välttämiseksi syytä muuttaa muotoon ”lupa myönnetään”. Asian jatkovalmistelussa voitaisiin lisäksi selvittää mahdollisuutta asianajajatutkinnon suorittamisesta jo osana oikeustieteellisiä opintoja, mikäli tästä asianajajatutkinnon suorittamisvaatimuksesta aiotaan pitää kiinni.

Luvanvaraisuuden laajuus

Keskuskauppakamari haluaa korostaa eräitä seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon luvanvaraisuuden laajuuden tai rekisteriin ilmoittautumisvelvollisten joukkoa pohdittaessa.

Työryhmä on ehdottanut, että asianosaiseen työ- tai virkasuhteessa olevat oikeudenkäyntiasiamiehet tai – avustajat rajattaisiin luvanvaraisuuden ulkopuolelle (laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta, 2 §). Keskuskauppakamari pitää ehdotuksessa esitettyä sanamuotoa hyvin ongelmallisena konserni- ja ryhmärakenteissa. Konserneissa ja yritysryhmissä lakiasioiden hoito on usein keskitetty emoyhtiön tai keskusyksikön lakiasiainosastolle eikä voida pitää tarkoituksenmukaisena, että emoyhtiön lakimies ei saisi edustaa tytäryhtiötä oikeudessa. Näin ollen Keskuskauppakamari esittää sanamuotoa muutettavaksi siten, että kohta ”työ- ja virkasuhteessa oleva” muutetaan sellaiseksi, että se kattaa myös edellä mainitut konserni- ja yritysryhmätapaukset. Keskuskauppakamari ei myöskään pidä tarkoituksenmukaisena työmarkkinajärjestöjen palveluksessa olevien lakimiesten rajaamista luvanvaraisuuspoikkeuksen ulkopuolelle.

Keskuskauppakamari kannattaa työryhmän linjausta siitä, että mm. riidattomissa asioissa luvan saanutta oikeudenkäyntiasiamiestä- tai avustajaa ei tarvitsisi käyttää. Harkitsemisen arvoinen saattaisi myös olla se vaihtoehto, jossa oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut lähisukulainen saisi kuitenkin edustaa päämiestään ilman, että on luvansaanut tai rekisterissä oleva oikeudenkäyntiasiamies tai – avustaja.

Luvan myöntäjä

Mikäli lupajärjestelmä toteutetaan, kannattaa Keskuskauppakamari työryhmän linjausta siitä, että luvan oikeudenkäyntiasiamiehille ja – avustajille myöntäisi itsenäinen ja riippumaton lautakunta, jonka ratkaisuista olisi muutoksenhakumahdollisuus ensisijaisesti Helsingin hovioikeuteen ja valitusluvan saamisen kautta korkeimpaan oikeuteen saakka.

Keskuskauppakamari katsoo, että kyseisen itsenäisen ja riippumattoman lautakunnan tulisi myös käsitellä oikeudenkäyntiasiamiehiin ja – avustajiin kohdistuvat valitusasiat heidän rikottuaan ammattieettisiä sääntöjä. Tässä tapauksessa myös kokoonpanon tulisi olla laajempi kuin työryhmän nyt esittämä 4 jäsentä varajäsenineen edustaen tuomioistuinlaitosta sekä oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta.

Hyvän asianajajatavan noudattaminen

Keskuskauppakamari kannattaa sinänsä työryhmän linjausta, jonka mukaan luvan saaneet oikeudenkäyntiavustajat olisivat velvollisia noudattamaan ammattieettisiä sääntöjä toiminnassaan. Keskuskauppakamari nälee kuitenkin ongelmallisena sen, että täksi ammattieettiseksi säännöstöksi otettaisiin suoraan hyvä asianajajatapa soveltuvine osineen. Hyvä asianajajatapa on Asianajajaliiton jäsenilleen luoma ohjeisto, jonka noudattamista – vaikkakin soveltuvin osin ja työryhmän mietinnössä mainitun kuulemisen jälkeen – ei Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan voida muille kuin asianajajille suoraan määrätä. Tältä osin Keskuskauppakamari pitää tarkoituksenmukaisena, että hyvää oikeudenkäyntiasiamiestapaa tai vastaavaa eettistä normistoa varten jatkettaisiin valmistelutyötä sellaisessa kokoonpanossa, jossa olisi myös riittävän laaja-alainen edustus.

Valvontalautakunnan kokoonpano

Keskuskauppakamari pitää perusteltuna sitä työryhmän esittämää linjausta, että myös luvan saaneet / ilmoittautumismenettelyssä rekisteröityneet oikeudenkäyntiasiamiehet olisivat valvonnan ja kurinpitomenettelyn piirissä. Keskuskauppakamari kuitenkin vastustaa sitä työryhmän esitystä, jonka mukaan valvovaksi tahoksi esitetään Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivaa valvontalautakuntaa siihen tehdyin henkilölisäyksin (2 oikeudenkäyntiasiamiestä ja 1 asianajaja). Asianajajaliiton yhteydessä toimivaa valvontalautakuntaa on hankalaa mieltää puolueettomaksi ja riippumattomaksi elimeksi – etenkin kun enemmistö sen jäsenistä sekä lautakunnan puheenjohtaja ovat itse asianajajia. Keskuskauppakamarin näkemyksen mukaan valvonta-asiat voitaisiin käsitellä rekisteri-ilmoitukset käsittelevässä / luvan myöntävässä lautakunnassa.

Keskuskauppakamari haluaa korostaa, että mikäli työryhmän ehdotus valvonta-asioiden uskomisesta Asianajajaliiton yhteydessä toimivalle valvontalautakunnalle toteutetaan, edellyttää valvontalautakunnan riippumattomuus ja toiminnallinen erillisyys Asianajajaliitosta huomattavasti useamman kuin kahden luvan saaneen oikeudenkäyntiasiamiehen lisäämistä lautakunnan kokoonpanoon.

Avustajapakko ylimääräiseen muutoksenhakuun korkeimmassa oikeudessa

Keskuskauppakamari ei kannata työryhmän esitystä avustajapakosta ylimääräiseen muutoksenhakuun korkeimmassa oikeudessa. Työryhmän esittämät perustelut eivät Keskuskauppakamarin käsityksen mukaan vielä riitä siihen, että kyseisiä asioita ryhdyttäisiin sääntelemään muusta tuomioistuintoiminnasta poikkeavalla tavalla

• Lausunnon saaja: Oikeusministeriö
• Lausunnon päivä: 9.2.2010
• Kirjoittaja: Raisa Harju
• Titteli: Lakimies

Jaa linkki Tulosta