Tuoteväärennökset transit liikenteessä

EY-tuomioistuin on lähestynyt EU:n jäsenvaltioita ja tiedustellut jäsenvaltioiden halukkuutta esittää huomioitaan koskien tuoteväärennösten pysäytystä transit-liikenteessä.

Taustalla on tapaus, jossa Englannin tulliviranomainen (Her Majesty's Commissioners of Revenue & Customs, HMRC) oli tarkastuksessa pysäyttänyt Hong Kongista yhteisön läpi kauttakulussa Kolumbiaan olevan erän matkapuhelimia ja niiden oheistarvikkeita, jotka oli varustettu Nokian tavaramerkillä, mutta olivat väärennettyjä. Nokian esittämään takavarikointipyyntöön ei suostuttu, koska tulliviranomainen katsoi että ns. Tuoteväärennösasetus (1383/2003/EY) koski vain tuotteita, jotka olivat tulossa vapaaseen levitykseen jäsenmaiden alueelle, eikä tullilla siten ollut toimivaltaa pysäyttää lastia.

High Court of Justice hylkäsi Nokian valituksen tullin päätöksestä. Päätöksessä kuitenkin todettiin, että tuomion lopputulos ei ole tyydyttävä ja keinoja väärennettyjen tuotteiden kauttakulun estämiseksi tulisi arvioida uudelleen, jotta kauttakulku saataisiin estetyksi.

Court of Appeal (England & Wales) on esittänyt Euroopan Yhteisön tuomioistuimelle 2.12.2009 asiassa Nokia Corporation v. Her Majesty’s Commissioners of Revenue and Customs (asia C-495/09) seuraavan ennakkoratkaisupyynnön:

“Voivatko sellaiset muut kuin yhteisötavarat, jotka on varustettu yhteisön tavaramerkillä, jotka ovat tullivalvonnassa jäsenvaltiossa ja joita kautta kuljetetaan kolmannesta valtiosta toiseen tällaiseen valtioon, olla asetuksen 1383/2003/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja ”väärennettyjä tavaroita”, jos ei ole näyttöä siitä, että nämä tavarat saatetaan markkinoille Euroopan yhteisössä joko tullimenettelyn mukaisesti tai laittoman kierrättämisen myötä?”

Keskuskappakamari esittää näkemyksenään tuoteväärennösten pysäytykseen transit liikenteessä seuraavan:

Tuoteväärennösten merkityksestä

Laadukas teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmä edellyttää sekä toimivia oikeussuojamekanismeja että tehokkaita keinoja oikeuksien valvomiseksi. Tuoteväärennökset ja piraattikopiot ovat yhä kasvavia ongelmia, joihin usein liittyy myös harmaan talouden toimintaa. Erityisen vakava ongelma on se, että väärennösten kohteena ovat kasvavassa määrin mm. lääkkeet, luontaistuotteet, kosmetiikka, elintarvikkeet ja ajoneuvojen varaosat, jotka voivat aiheuttaa vakavaa vaaraa kuluttajien terveydelle ja turvallisuudelle. Etenkin ihmisten terveyden ja turvallisuuden ollessa kyseessä, mutta myös muuten, takavarikoinnin mahdollisuus ei voi olla riippuvainen siitä seikasta, ovatko tuotteet tulossa vapaaseen levitykseen jäsenvaltion alueelle. Tuoteväärennökset hyödyntävät rikokseen perustuen kolmannelle taholle kuuluvia immateriaalisia oikeuksia. Väärennökset pienentävät aitojen tuotteiden markkinoita ja tämän seurauksena Euroopassa menetetään arviolta 100 000 työpaikkaa vuodessa.

Väärennettyjen tuotteiden määrä on jatkuvasti kasvussa. On arvioitu, että tuoteväärennöksillä käytävä kaupan arvo on yli 250 miljardia dollaria vuodessa. Eurooppalaisella tasolla tuoteväärennösten pysäytykset nousivat 13 %:a edelliseen vuoteen verrattuna. Suomessa pysäytettyjen erien määrä lähes kaksinkertaistui vuonna 2009 edellisestä vuodesta vastaten arvoltaan arviolta 23 miljoonaa euroa. Suomessa suuri osa tullin pysäyttämistä tuoteväärennöksistä oli kauttakulkuliikenteessä Venäjälle.

Tuoteväärennösasetuksesta

HMRC on esittänyt asiassa, että asiaan ei voida soveltaa tuoteväärennösasetusta. Esitetyn näkemyksen mukaan tuoteväärennösasetusta ei voida soveltaa, ellei ole olemassa riskiä väärennöksiksi havaittujen tavaroiden joutumisesta levitykseen EU:n alueella.

Tuoteväärennösasetus on näkemyksemme mukaan monilta osin tulkinnanvarainen. Olisi tärkeää, että EY tuomioistuin ratkaisussaan ottaisi kantaa myös muihin kuin käsillä olevaan tilanteeseen, jossa tavaroita viedään ei-jäsenvaltiosta toiseen ei- jäsenvaltioon.

Tuoteväärennösasetukseen perustuva ratkaisu, jossa väärennökseksi tiedetty tuote saisi jatkaa vapaasti matkaa jäsenvaltiosta eteenpäin, on kestämätön. Osapuolet, jotka tietoisesti välittävät tuoteväärennöksiä ovat poikkeuksetta mukana vilpillisessä liiketoiminnassa. Tuoteväärennökset päätyvät usein jäsenvaltioiden ulkopuoliselle alueelle, usein köyhiin ja kehittyviin maihin, joiden kuluttajat eivät ole tietoisia tuoteväärennöksiin liittyvistä riskeistä.

Asiassa viitatuista ennakkoratkaisuista

Asian osapuolet ovat vedonneet asian käsittelyssä useisiin EYT:n ennakkopäätöksiin, jotka ovat keskenään jossain määrin ristiriitaisia.

EYT:n ennakkoratkaisussa C-383/98 (Polo/Lauren), katsottiin, että tuoteväärennösasetus soveltuu yhteisön ulkopuolelta yhteisön läpi yhteisön ulkopuolelle kuljetettaviin tavaroihin. EYT kiinnitti huomiota siihen, että tuoteväärennösten kauttakulku yhden tai useamman jäsenmaan läpi tarkoitti sitä, että on olemassa riski tavaroitten päätymisestä petoksellisesti yhteisön markkinoille.

EYT:n ennakkoratkaisussa asiassa C-115/02 (Rioglass/Transremar) oli todettu, että jäsenmaassa laillisesti valmistettujen, tavaramerkillä varustettujen tavaroiden kauttakuljetus ei merkinnyt niiden myytäväksi tarjoamista, eikä merkinhaltija siksi voinut estää sitä.

Ennakkoratkaisussa C-405/03 (Class International BV /Colgate Palmolive Co, Ors) oli todettu, että yhteisön alueen ulkopuolella valmistetut tavarat, jotka olivat kauttakulussa jäsenvaltioiden läpi, eivät olleet maahantuotuja tavaramerkkidirektiivin tai -asetuksen tarkoittamalla tavalla. Siksi merkinhaltija ei voinut puuttua tavaroiden kuljetukseen, vaikka ne oli varustettu luvattomasti hänen tavaramerkillään.

Ratkaisussa C-281/05 (Montex Holdings/Diesel) erä Montexin Puolassa valmistamia, tavaramerkillä Diesel varustettuja farkkuja oli pysäytetty Saksan tullissa. Erä oli kauttakulussa Irlantiin, jossa Montex oli tavaramerkin haltija. Puola ei vielä tuolloin ollut EU:n jäsen. EYT oli todennut, että ulkoisessa passituksessa olevia tavaroita käsitellään pääsääntöisesti ikään kuin ne eivät olisi tulleet yhteisön alueelle. Tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 3 kohta listaa menettelyjä, jotka ovat merkinhaltijan kielto-oikeuden piirissä. Listalla on mm. merkillä varustetun tavaran vienti ja tuonti mutta ei nimenomaisesti ulkoista passitusmenettelyä.

Montex-ratkaisun mukaan merkinhaltija saattaa tietyin ehdoin kieltää myös kauttakulun. Kielto-oikeus on olemassa, jos tavaroiden omistaja olisi viemässä ne myytäväksi maassa, jossa tavaramerkki on suojattu. Näyttötaakka tästä on kuitenkin merkinhaltijalla, eikä farkkujen pelkkä markkinoille joutumisen riski ollut riittävä kielto-oikeuden toteutumiselle. Montex-ratkaisun perusteluissa yhteisöjen tuomioistuin on myös viitannut aiempaan ratkaisuunsa C-60/02 Rolex, jossa se oli todennut, että tuotteiden takavarikoinnin oikeutus ei riippunut siitä, että tuotteet oli valmistettu luvattomasti.

Oikeustilan selventämiseksi ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi on toivottavaa, että EY-tuomioistuin ottaisi ennakkoratkaisussaan kantaa myös aikaisempien ennakkoratkaisuiden väliseen ristiriitaan.

Valmistusolettama

Nokia on viitannut asian käsittelyssä hollantilaisen tuomioistuimen ratkaisuun asiassa Sisvel/Sosecal. Siinä haagilainen tuomioistuin oli soveltanut ns. valmistusfiktiota, jonka mukaan väärennettyjä tavaroita oli käsiteltävä kauttakulkumaassa samoin, kuin jos ne olisi valmistettu siellä, ja sallinut Kiinasta Brasiliaan kuljetettavan lääke-erän takavarikon.

Valmistusolettamaan viitataan myös tuoteväärennösasetuksen johdantolauseen 8 kohdassa sekä 10 artiklassa. Valmistusolettaman mukaan selvitetään loukkaavatko tavarat jotain aineetonta oikeutta, olettaen että ne on valmistettu siinä maassa jossa ne on pysäytetty.

Jos kyseisessä tapauksessa olisi sovellettu valmistusolettamaa, HRMC:n olisi tullut pidättää tavarat.

Valmistusolettaman soveltaminen tapaukseen on kannatettavaa.

Lopuksi

Vaikka ei olisi olemassa näyttöä sitä, että väärennetyt tavarat saatetaan markkinoille jäsenvaltioissa, tuoteväärennösten kauttakulku EU:n alueella merkitsee käytännössä sitä, että tavaroilla on suuri todennäköisyys joutua levitykseen myös EU:n alueella.

Suomella on tärkeä asema kauttakulkumaana tavaroiden transit-liikenteessä. Suomen kautta viedään valitettavasti myös tuoteväärennöksiä. Tämän estämiseksi EU:n kauttakulkumaissa ja Suomessa on ollut käytössä tehokas pysäyttämismenettely. Suomen tulli on pysäyttänyt joko itsenäisesti omien tarkastustensa perusteella tai tavaramerkinhaltijoiden pyynnöstä selviä tuoteväärennöksiä tai tavaroita, jotka loukkaavat tai ovat sekoitettavissa jonkun tavaramerkinhaltijan rekisteröityihin tavaramerkkeihin.

Mikäli HMRC:n käytäntö, jonka mukaan kauttakulussa olevia tuoteväärennöksiä ei voi pysäyttää, katsotaan oikeaksi, tulee tilanne olemaan kestämätön niin immateriaalisen oikeuden haltijoiden kuin myös vakiintuneen pysäyttämismenettelyn kannalta. Pahimmillaan se johtaa siihen, että viranomaiset ovat voimattomia alati lisääntyvien tuoteväärennösten ja niistä aiheutuvien seuraamusten edessä.

Tämän vuoksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen osoitetun ennakkoratkaisupyynnön kysymykseen tulee vastata siten, että myös sellaiset tavarat, jotka on varustettu yhteisön tavaramerkillä ja ne ovat tullivalvonnassa jäsenvaltiossa ja joita kauttakuljetetaan kolmannesta valtiosta toiseen tällaiseen valtioon, voidaan katsoa tuoteväärennöksiksi, vaikka ei ole näyttöä siitä, että nämä tavarat saatetaan markkinoille Euroopan yhteisössä joko tullimenettelyn mukaisesti tai laittoman kierrättämisen myötä.

• Lausunnon saaja: Ulkoministeriö
• Lausunnon päivä: 4.3.2010
• Kirjoittaja: Anne Horttanainen
• Titteli: Lakimies

Jaa linkki Tulosta