Varmennetoiminnan uudelleenorganisointi

Valtiovarainministeriö on pyytänyt (lausuntopyyntö 18.6.2009 VM140:00/2008) Keskuskauppakamarin lausuntoa valtion varmennetoiminnan uudelleenjärjestämistä koskevasta hankeryhmän väliraportista. Keskuskauppakamari lausuu asiasta seuraavan.

Yleistä

Keskuskauppakamari pitää valtion varmennetoiminnan uudelleenjärjestämistä ja siihen liittyvää Väestörekisterikeskuksen roolin selkeyttämistä erittäin tärkeänä ja tarpeellisena. Toiminnassa havaittujen epäkohtien osalta Keskuskauppakamari viittaa esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnantarkastuskertomukseen 161/2008 ”Tunnistuspalveluiden kehittäminen ja käyttö julkisessa hallinnossa”. Asiasta aiempiin tehtyihin selvityksiin nähden nyt laadittu väliraportti on oikeasuuntainen ja sisältää konkreettisia toimenpiteitä havaittujen epäkohtien korjaamiseksi.

Keskuskauppakamari pitää hyvänä sitä, että hanke pyytää lausuntoja väliraportista. Hyvää valmistelua on myös se, että raportissa ja lausuntopyynnössä on esitetty lausunnonantajien arvioitavaksi avoimesti erilaisia vaihtoehtoja ja näkemyksiä.

Hankkeen ohjausryhmä ja hankeryhmä on muodostettu yksinomaan julkishallinnon edustajista. Elinkeinoelämän olisi tullut olla edustettuna hankkeessa, koska asialla on huomattavaa merkitystä yksityisille yrityksille. Hanke on kuitenkin kuullut useita elinkeinoelämän edustajia, kuten Keskuskauppakamaria. Keskuskauppakamari viittaa kuulemisen yhteydessä esittämiinsä näkökantoihin.

Valtion varmennetuotannon järjestäminen ja keskittäminen

Työryhmä esittää kahta vaihtoehtoista etenemismallia siitä, miten valtion varmennetuotanto tulisi järjestää (s. 35 - 47). Keskuskauppakamari kannattaa ensimmäistä vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto luo paremmat mahdollisuudet kaupallisten varmenne- ja tunnistamispalveluiden kehittymiselle kuin työryhmän esittämä toinen vaihtoehto.

Keskuskauppakamari kannattaa työryhmän esitystä siitä, että valtion varmennetoiminta keskitetään (s. 11). Keskittäminen mahdollistaa yhden ja yhteisen varmennepalveluinfran käytön julkisen sektorin sisällä, mikä tehostaa toimintaa ja karsii kustannuksia. Keskuskauppakamarilla ei kuitenkaan ole näkemystä siitä, mihin varmennetoiminta olisi parasta keskittää.

Kansalaisvarmenteesta luopuminen

Keskuskauppakamari kannattaa työryhmän esitystä, jonka mukaan kansalaisvarmennepalvelusta luovutaan (s. 12). Kansalaisvarmenteesta luopuminen karsii julkishallinnon kustannuksia ja luo paremmat edellytykset kaupallisten varmenne- ja tunnistamispalveluiden kehittymiselle.

On tärkeää, että tunnistamispalveluihin saataisiin lisää kilpailua markkinaehtoisesti. Kuitenkaan julkisen vallan ei tulisi lähteä kilpailemaan yksityisten yritysten kanssa. Julkisen vallan toiminta kaupallisilla markkinoilla vääristää kilpailua, ja saattaa esimerkiksi syrjäyttää yrityksiä markkinoilta ja siten tosiasiassa vähentää tarjontaa käyttäjien vahingoksi.

Julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan kilpailuneutraliteettia selvittäneen JULKI-työryhmän mukaan julkinen liikelaitosmalli ei sovellu elinkeinotoiminnan harjoittamiseen kilpailluilla markkinoilla. Työryhmän johtopäätökset soveltuvat yleisemminkin julkista rahoitusta saavien tahojen toiminnan arviointiin. Tarkempien tietojen osalta Keskuskauppakamari viittaa kyseiseen työryhmän raporttiin (Julkisen elinkeinotoiminnan kilpailuneutraliteetti, työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 23/2009).

Toimintaympäristön arviointi ja johtopäätökset

Työryhmän esitys siitä, että toimintaympäristön kehittymistä arvioidaan, on lähtökohtaisesti kannatettava (s. 13). Varmenne- ja tunnistamispalveluiden markkinaa on epäilemättä tarpeen seurata. Varmenne- ja tunnistamispalveluiden tähänastiseen kehitysnopeuteen nähden kaksi vuotta on kuitenkin lyhyt ajanjakso esimerkiksi sen arvioimiseksi, onko markkinoita tällä hetkellä hallitsevalle Tupas-tunnistamiselle syntymässä varteenotettavaa kilpailijaa esimerkiksi mobiilitunnistamisesta.

Kahden vuoden ajanjakson havaintojen perusteella tulee pidättäytyä kovinkaan pitkälle menevistä johtopäätöksistä sen suhteen, miten julkisen sektorin tulisi toimia. Markkinaehtoisen palvelutuotannon syntymiselle on annettava riittävästi aikaa.

Muita näkemyksiä

Varmenne- ja tunnistamispalveluiden osalta on hyvä huomioida, että markkinoilla on jo pitkään ollut runsaasti niin sanottuun heikkoon tunnistamiseen perustuvia palveluita tai palveluita, joissa ei tunnistauduta lainkaan. Valtaosassa tällaisia palveluita ei ole osoitettu merkittäviä puutteita tai epäkohtia. Siten lainsäädännössä tai viranomaistoiminnassa olisi tarkoin harkittava, missä tilanteissa on ylipäätään tarpeen asettaa tunnistamisen vaatimuksia. Liian raskaat vaatimukset voivat tarpeettomasti lisätä palvelun tuottamisen kustannuksia.

Vaadittavan tunnistamisen aste ja tunnistamisen tapa on riippuvainen kulloinkin kysymyksessä olevasta palveluista tai liiketoimesta. Tunnistaminen vaikuttaa esimerkiksi asiointitapahtuman kokonaiskustannuksiin. Kysymys on myös sopimusvapaudesta ja siihen läheisesti liittyvästä oikeustoimien muotovapauden periaatteesta. Oikeustoimille ei tule asettaa vahvan sähköisen tunnistamisen vaatimusta tai muutoinkaan nykyistä enempää muotovaatimuksia ilman perusteita.

• Lausunnon saaja = Valtiovarainministeriö
• Lausunnon päivä = 24.7.2009
• kirjoittaja = Jaakko Turunen
• titteli = Lakimies

• Lausunnon päivä: 24.7.2009

Lähetä linkki Tulosta