VEROTILASTOT EIVÄT KERRO LAAJASTA MUUNTO-ONGELMASTA

Kirjoittaja: Varatoimitusjohtaja Pauli K Mattila, Keskuskauppakamari

Taustaa

Luonnollisten henkilöiden ja kotimaisten kuolinpesien tulot alettiin jakaa verovuodesta 1993 alkaen pääomatuloihin ja ansiotuloihin. Pääomatuloja on tästä lähtien verotettu kiinteällä verokannalla, joka on oli aluksi 25 %, sitten 28 % ja 29 %, kunnes se verovuonna 2005 alennettiin takaisin 28 %:iin.

Ansiotuloja on verotettu aina progressiivisesti. Progressiivisuus on syntynyt lähinnä valtion tuloverotuksesta. Ylin marginaalivero oli verovuonna 1993 valtionverotuksessa 39 % ja 2008 vastaavasti 31,5 %. Ansiotulojen kokonaismarginaaliverokanta oli noussut 1990-luvun alkupuolella noin 60 prosentin tasolle, kun huomioon otettiin kunnallinen tulovero, kirkollisvero ja sosiaalivakuutusmaksut. Viime vuosina ylimmät marginaaliverotasot ovat liikkuneet selvästi alempana, mutta silti reilusti korkeammalla kuin pääomatuloihin sovellettu kiinteä verokanta.

Verovuonna 1993 pääomatulojen verokanta (25 %) oli tuntuvasti alempi kuin ansiotulojen ylimmät marginaaliverotasot. Verovuonna 2010 ero on paljon pienempi, mutta silti merkittävä. Ero on kaventunut etenkin valtion tuloverotuksessa, jossa ylin marginaaliverokanta on pudonnut 30 %:iin. Kun tämä prosentti on laskenut 9 prosenttiyksikköä ja pääomatuloverokanta taas on noussut 3 prosenttiyksikköä, ero on näiden muutosten johdosta kaventunut 12 prosenttiyksikköä. Muiden ansiotuloihin kohdistuvien verojen ja maksujen korotukset eivät syö tästä pois kovinkaan suurta osaa.

Verotilastot ja muunto-ongelma

Julkisuudessa on yleisesti esitetty, että ansiotuloja on alettu massiivisesti muuntaa pääomatuloiksi, koska viimeksi mainittuja verotetaan kevyemmin. Ennen kuin katsotaan, tukevatko verotilastot tätä käsitystä, on paikallaan tehdä pari taustahavaintoa.

Pääomatuloja verotetaan heti ensimmäisestä eurosta alkaen. Ansiotuloissa verotus alkaa valtion tuloverotuksessa vasta 15 200 eurosta (2010) ja kunnallisverotuksessa 2 200 euron (2010) suuruisen perusvähennyksen jälkeen.

Pienituloiselle pääomatulojen kiinteä verotus 28 %:n tasolla on ankarampaa kuin saman suuruisen tulon verotus ansiotulona. Raja, jonka jälkeen ansiotuloista menee suurempi vero kuin pääomatuloista, on vuoden 2010 veroperusteilla noin 30 000 euroa (kunnallisvero liitännäisineen oletettu 22 %:ksi).

Pääomatulojen verotuksellinen edullisuus suhteessa ansiotuloihin kasvaa verotettavien tulojen määrän noustessa. Edellä mainituilla perusteilla ero on verotettavan tulon ollessa 100 000 euroa reilut 13 000 euroa (13 %).

Edellä olevan perusteella voidaan olettaa, että mikäli muunto-ongelmaa on, sitä tapahtuu suurissa tuloissa eikä lainkaan pienissä. Pienissä tuloissa muunto-ongelma voisi olla jopa päinvastainen, mutta sitä tuskin ilmenee ainakaan laajemmassa määrin.

Verotilastoja on mahdollista tehdä usealla eri perusteella. Muunto-ongelman paljastumista ajatellen paras tilasto on vuosittain Verohallinnossa laadittu niin sanottu maksuunpanotilasto. Tässä verotilastossa aineisto on poimittu Verohallinnon tietojärjestelmästä ja tilastointi perustuu kokonaisaineistoon. Tilastoyksikköinä ovat mukana kaikki verovelvolliset. Tilasto kuvaa toimitettuihin verotuksiin perustuen, kuinka paljon verovelvollisilla on kunakin verovuonna ollut veronalaisia tuloja, vähennyksiä ja maksuunpantuja veroja.

Tilastoissa on aina eritelty veronalaiset tulot ansio- ja pääomatuloihin. Tätä jakoa ei ole mahdollista saada verovuotta 1993 aikaisemmista tilastoista, koska aikaisempi aineisto ei tunnistanut tätä jakoa. Viimeisin tilasto on verovuodelta 2008.

Verohallinnon tilastoissa ansiotuloina pidetään palkkatuloja, luontoisetuja, merityötuloa, eläkkeitä, työttömyysturvaetuuksia, työsuhdeoptioita, metsätalouden hankintatyön arvoa ja yritystulon ansiotulo-osuutta. Palkkatulojen osuus kaikista veronalaisista ansiotuloista oli 1993 noin 63 % , 2000 noin 70 % ja 2008 noin 71 %.

Verovuosi 1993

Veronalaisten ansiotulojen määrä oli verovuoden 1993 verotuksessa 54 miljardia euroa ja veronalaisten pääomatulojen vastaavasti 2 miljardia euroa. Veronalaisten tulojen kokonaismäärästä oli pääomatuloja hieman vajaat 4 %.

Verovuosi 2000

Veronalaisten ansiotulojen määrä oli verovuoden 2000 verotuksessa 72 miljardia euroa ja veronalaisten pääomatulojen vastaavasti 7,7 miljardia euroa. Veronalaisten tulojen kokonaismäärästä oli pääomatuloja nyt jo hieman vajaat 10 %. Pääomatulot olivat kasvaneet vuodesta 1993 alkaen huomattavasti ripeämmin kuin ansiotulot. Ansiotulojen kasvu oli noin 33 % ja pääomatulojen huimat 285 %.

Verovuosi 2008

Veronalaisten ansiotulojen määrä oli verovuoden 2008 verotuksessa 103,3 miljardia euroa ja veronalaisten pääomatulojen 9,7 miljardia euroa. Veronalaisten tulojen kokonaismäärästä oli pääomatuloja nyt vajaat 9 %. Tarkasteluvälillä 2000 – 2008 ansiotulojen kasvuprosentti oli yli 43 %, kun pääomatulojen vastaava kasvuprosentti oli vain 26 %.

Huomiota

Tarkasteluajanjakso 1993 – 2000 antaa kovin erilaisen lopputuloksen kuin jakso 2000 – 2008. Ensimmäisessä vaiheessa näyttää siltä, että veronalaisten tulojen kasvu keskittyi erityisesti pääomatuloihin, kun jälkimmäisessä kasvu näyttää olevan selvästi ripeämpää ansiotuloissa.

Selitystä hyvin erilaiseen kehitykseen voidaan hakea eri suunnista. Taloudelliset suhdanteet vaikuttavat pääomatuloihin voimakkaammin kuin ansiotuloihin. Tarkastelujaksolla 1993 – 2008 veronalaisten ansiotulojen määrä ei alentunut kertaakaan, kun taas pääomatulojen määrä laski aavistuksen verran vuodesta 2005 vuoteen 2006 ja runsaammin vuodesta 2000 vuoteen 2001 sekä vielä runsaammin vuodesta 2007 vuoteen 2008 (pudotusta lähes 2 miljardia euroa ja prosenteissa reilut 16 %).

Pääomatulojen vähäinen määrä tarkastelujakson alussa (1993) selittyy ainakin osin tuolloin vallinneella lamalla. Pääomatulojen kasvu oli vuodesta 1993 vuoteen 1996 kivuliasta ( 40 %) verrattuna kasvuun vuodesta 1996 vuoteen 2000 (175 %). Kasvuvauhtien erilaisuuden syynä on 1990 –luvun lopun nopea talouden elpyminen. On vaikeata kuvitella, että vuosien 1996 – 2000 aikana olisi keksitty ansiotulojen muuntamisessa pääomatuloiksi niin merkittäviä innovaatioita, että tämä voisi selittää kasvulukujen erot.

Pääomatulojen kasvussa näyttää olevan hyvin erilaisia jaksoja. Kasvu oli suhteellisen hidasta vuodesta 1993 aina vuoteen 1996, mutta erityisen nopeaa vuodesta 1996 aina vuoteen 2000 ja selvästi hitaampaa vuodesta 2000 ainakin vuoteen 2008. Viimeksi mainittuna ajanjaksona jopa ansiotulot ovat kasvaneet ripeämmin kuin pääomatulot.

Yhteenveto havainnoista

Tilastot eivät anna yksiselitteistä tukea ajatukselle, että verotuksen erot ansio- ja pääomatuloissa olisivat johtaneet massiiviseen tulolajin muuntoon ansiotuloista pääomatuloiksi. Toisaalta tilastot eivät sulje pois mahdollisuutta, että muuntoa olisi jossain määrin tapahtunut. Mikäli muuntoa on tapahtunut, se ajoittuu selvimmin 1990-luvun loppupuolelle. Vuoden 2000 jälkeen muunto ei ainakaan ole lisääntynyt. Pääomatulojen määrän kasvu ja vaihtelut selittyvät luontevasti pääomakannan lisääntymisellä ja suhdanteiden mukaan määräytyvällä tuotolla.

Viralliset verotilastot eivät tue käsitystä, että ansiotulojen muunto pääomatuloiksi olisi niin laajaa, että tämä olisi syynä verotulojen huonoon kertymään. Yksitäisiä muuntotilanteita on, ja kysymys on enemmän yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumisesta kuin fiskaalisesta ongelmasta.

Jaa linkki Tulosta